Tupsuhäntien historiikki
eli havaintoja Savonrannan Lions Clubin 40-vuotisen taipaleen varrelta

Savonrannan Lions Clubin 40-vuotisjuhla vietettiin iloisissa merkeissä 31.3.2007

JÄSENISTÖ
Klubissa on tällä hetkellä (31.3.2007) jäseniä 36. Jäsenmäärä on kohdallaan siinä mielessä, että työvoimaa riittää aktiviteetteihin ja vastuullisia johtotehtäviä ei osu kohdalle joka vuosi. Klubin jäseninä on ollut näiden 36 nykyisen jäsenen lisäksi 15 perustajajäsentä ja reilut 75 rivijäsentä. He ovat kuitenkin poistuneet jäsenistöstä kuka mitenkin, joko muuttamalla paikkakuntaa, muuttamalla manan majoille tai muuten vain pois juoksemalla. Leijonia eli tupsuhäntiä niin kuin joku meistä mainitsi, on joka lähtöön ja työkaluja heiltä löytyy puukosta rekkaan.

KLUBITOIMINTA JA KOKOUKSET
Klubikokoukset pidetään kerran kuukaudessa. Alussa perustamisen jälkeen kokoukset pidettiin joka kuukauden toinen perjantai. Liekö se sitä historian itsensä toistamista, kun nykyisinkin kokoonnutaan samaan tahtiin. Ensimmäisenä heilutteli presidentin nuijaa Jussi-Pekka Sairanen. Toimintaperiaatteena on, että klubivirat vaihtuvat vuosittain, joten kaikki hoitavat vuorollaan tehtäviä.

KLUBIKOKOUSTEN KEVENNYKSET
Kokouksessa 10.10.1969 veli Tauno S. piti klubiesitelmän aiheesta "tupakoinnin vaarat". Alustuksen pohjalta keskusteltiin vilkkaasti ja päätettiinkin niin, että klubikokousilloissa yhden savukkeen poltosta tulee sakkoa 1 mk/savuke, 2 mk/sikari, piipullinen maksaa 3 mk. Toiselle tarjoamista pidettiin suurimpana virheenä ja siitä joutui maksamaan peräti 5 mk. Eipä tupakkarasian pöydälle nostaminenkaan ollut ilmaista, vaan siitä joutui maksamaan 50 penniä. Nämä säännöt koskivat myös vieraita. Tästä tärkeästä asiasta laitettiin taulu kokoustilan seinälle.

Kokouksessa 9.5.1972 päätettiin, että kokouksissa jokainen kertoo vuorollaan vitsin. Pöytäkirjan suoran lainauksen mukaan päätös kuului näin: "Päätettiin kertoa vitsi seuraavassa klubikokouksessa. Vitsin kertoo veli Paavo. Naurusta tulee 50 penniä sakkoa. Tuhmasta vitsistä ja siitä, että kukaan ei naura, tulee kummastakin sakkoa 2 mk.

Kokouksessa 14.5.1974 päätettiin ottaa "painosakko" käyttöön. Ukot punnitaan aina klubikokouksen alussa ja pidetään asiasta tarkka kirjanpito. Jos paino nousee, tietää se sakkoa 5 mk/kilo. Mainittakoon, että enimmillään viisari värähti 104 kiloon ja alimmillaan 60,5 kiloon. Siinä 60,5 kilossa sitä onkin pitämistä, jotta ei joudu sakon maksajaksi. "Leijonalihasta" joutuivat muutamat veljet sakotetuiksi.

Kokouksessa 12.11.1985 päätettiin ottaa ohjelmaan uusi tapahtuma, joka on kunkin veljen vuorollaan järjestämä tilaisuus joko saunaillan tai muun vastaavan illan merkeissä. Ilta olisi kerran kuukaudessa, johon osallistuminen olisi kuitenkin vapaaehtoista. Niinpä veli presidentti lupasikin järjestää ensimmäisen illan Monnin saunalla tammikuussa. Saunailtaan osallistuikin kahdeksan veljeä. Moni heistä oli innostunut avantouinnista. He uivat avannossa, joka oli tehty saunan laiturin viereen. Presidentti olikin kaiken innostunein. Hän koetti mennä jään läpi ilman tuuraa ja lapiota. Mikä lienee ollut syynä näin rohkeaan tekoon.

Niin sanottu "kaappikomitea" on nimitetty vuosien varrella useita kertoja ja ensimmäisen kerran se perustettiinkin jo 19.4.1968. Komiteaa päätettiin vahvistaa toukokuun kokouksessa veli Sepolla, jotta hän " vahvistaa omalta osaltaan jo aikaisemmin valitun komitean uskoa kaappiasian järjestymiseen nopeasti ja halvalla". Kaappikomitea on saanut myös tunnustusta toiminnastaan, koska 11.11.1986 kokouksessa komitean työtä "ihasteltiin joukolla". Kyseessä oli jo toinen kaappi ja komitea.

Merkittävä tapahtuma oli klubin 10-vuotisjuhlan yhteydessä. Ladyt lahjoittivat klubille oman lipun, joka on edelleen käytössä. Lipun vihki käyttöön piirikuvernööri Jouko Tanskanen. Veljenmalja saatiin klubille 1977 kummi Pertti Kososelta ja lady Riitalta. Se kiertää edelleen klubikokouksessa. Vuosittain valitaan veljenmaljan haltija, joka vastaa maljan täytöstä ja virvokkeesta. Vuosijuhlia on muuten vietetty 5-vuotiskausin kukin juhla omalla tavallaan.

PÄÄASIALLISIMMAT AKTIVITEETIT
Työsuoritukset:
- Vieritys, oli ensimmäinen työaktiviteetti
- Puolukan keräystalkoot, joissa jokaisen veljen tuli kerätä kahdeksan litraa puolukoita ja jos ei kerännyt, oli edessä homman lunastaminen rahalla.
- Orjamarkkinat päätettiin järjestää 6.5.1968 klo 13.00 "turhuuden torilla". Markkinoilla myytiin leijonia töihin kohtuullista korvausta vastaan. Myytävistä leijonista ja heidän soveltuvuudestaan tehtäviin tehtiin esittely.

Esittelyistä seuraavia esimerkkejä:

Veli J. Pääkkönen: Erittäin mielenkiintoinen henkilö emäntäväelle. Hallitsee hyvin kaikki ruuanlaiton niksit ja hienoudet. Pystyy suurella asiantuntemuksella hoitamaan kaikenlaiset raha- ja tiliasiat työnantajansa tyydytykseksi. Huomatkaa matkailukauden alkaessa, että hän on myös kielitaitoinen; puhuu ja kuuntelee sujuvasti ranskaa, saksaa, ruotsia jne.

Veli O. Salonen: Ammatiltaan metsäteknikko, joka osaa erehtymättömästi kuutioida perunasatonne, pinota porkkananne määrämittaisiin pinoihin, sekä edelleen on asiantuntija heinäseipäiden uittoihin ja ankkurointiin. Ruumiillisina etuina mainittakoon vankkarakenteisuus, johon kiinteästi liittyy tasapitkät ylä- ja alaraajat. Pystyy myös erittäin hyvin sompailemaan kaikenlaisia mainoksia, koska eräässä mainostentekotilaisuudessa innostui asiaan niin paljon, että loihe lausumaan sanat "Sehän se Okkosen P-le tämän touhun keksi".

- Risusavotat ovat olleet ohjelmassa monia vuosia
- Heinäntekotalkoita on tehty. Seipäille vaan tahtoi tulla runsaanpuoleisesti heiniä, koska ennen leijonien mukaan tuloa heinäkuormaan mahtui 12 seivästä ja leijonien tekemiä seipäitä ei mahtunut kuin kuusi.
- Seurakunnalle tehtiin halkoja. Presidentin synkkä ilme johtuu pinokuutioiden muuttumisesta kiintokuutioiksi. Tämä muutos aiheutti leijonille ansioitten laskua alle puoleen kuvitellusta, koska sopimus oli pinokuutioista.
- Juorukalenterin ja palveluluettelon tekeminen on ollut ohjelmassa monia vuosia ja sen parissa on monilta veljiltä meinannut "mennä hermo", mutta rahallisesti se on ollut varsin tuottoisa.
- Romunkeräys on ollut ohjelmassa useita vuosia ja romujahan tuli kerättyä. Todettiin, että on kerätty kaikki pitäjän hevostyökalut ja puolikas kuorma-autoa. Tämän jälkeen kokouksessa todettiinkin osuvasti, että "romun keräys on lopettamista vaille valmis".
- 80-luvun puolivälissä päätettiin rakentaa kaksi siirrettävää saunarakennusta. Toimeen ryhdyttiin ja Monnin pellolle perustettiin saunatehdas. Saatiinhan ne lopulta valmiiksi ja tarkoituksena oli uudistaa sauna lämmittämällä ja kylpemällä, mutta kuinka ollakaan veli Olli päätti viedä ostamansa saunan pois salaa. Niinhän se kylpy jäi haaveeksi.
- Kattoja tehtiin muutamiin taloihin. Yleensä huopakatto muutettiin peltikatoksi.
- Kiekkokaukalon rakentaminen on ollut työn alla vuodesta 1968 alkaen, jolloin perustettiin ensimmäinen luistinratakomitea. Klubikokouksessa tehtiin asiasta seuraava pöytäkirjamerkintä " keskusteltiin luistinradasta ja kuultiin komitean selostus, jonka mukaan ensi talveksi luistinrata jäädytettäisiin keskuskoulun kentälle, eikä jääkiekkokaukaloa varten rakennettaisi laitoja, koska ne ovat kalliit eikä kunnalta saada avustusta, ainoastaan yhden laudan korkuiset laidat luistinradalle tarvittaessa voitaisiin rakentaa". Puutavarakeräys kuitenkin pistettiin alulle.

Luistinrata on jäädytetty muutamana vuotena myös huoltoaseman tontille, mutta hommassa oli ongelmia, kun vesi karkasi luvatta. Syynä oli se, että maantäyttöön oli käytetty sahanpurua jolla oli osittain tukittu vanha lasku-uoma Koskilammesta Monnin suuntaan. Kyllä kaukalo monien vaiheiden jälkeen saatiin tehtyä ja se luovutettiin kunnalle 13.2.1972.

Valtakunnalliset työaktiviteetit
- Ensimmäisen kerran Punainen sulka -aktiviteetista keskusteltiin klubikokouksessa 11.1.1972. Klubin osuus oli materiaalin myynnin organisoiminen liikkeisiin, huoltoasemalle sekä veljien kesken. Punaisen sulan valtakunnalliseen aktiviteettiin on osallistuttu kolme eri kertaa. Keräystä on hoidettu mm. perimällä Savonrannan silloilla "siltamaksua".
- Punainen Sydän -keräyksessä oltiin mukana.
- Annansilmä keräykseen on osallistuttu.

URHEILU
Aikojen alussa urheilu on ollut varsin vankasti esillä. Veljien kunnosta on pyritty pitämään huolta jopa kokouksen päätöksillä. Kokouksessa 10.1.1969 perustettiin kuntourheilukomitea, jonka tehtävänä oli kuntourheiluharrastuksen elvyttäminen klubissa. Kerimäen klubi haastettiin kävely- ja hiihto-otteluun, jotka toteutettiin helmi- ja maaliskuussa vuonna 1969. Yhteistyö näissä merkeissä on jatkunut naapuriklubien kesken myöhemminkin.

Leijonat ovat kisailleet Savonrannan valtuutettujen kanssa viestihiihdossa muutamina talvina. Aloitteen he tekivät Leijonat - haasteen muodossa. Luutapallo-otteluita on myös pidetty. Muutamat pilkkionkikisatkin on järjestetty. On vain todettu, että rahallisesti ne eivät ole tuottaneet mitään. Mutta eihän kaikkea hyvää mitata rahalla.

Kisoissa on tullut menestystä, onhan voitettu piirin ja jopa valtakunnan mestaruuksia.

VIERAILUT
1980-luvun lopulla erääseen klubikokoukseen tuli vieraita LC Heinäveden Kerma-klubista. Vieraat kantoivat ketjuliekaan kiinnitetyn malmikivenmurikan meidän klubiin. Kiven mukana seurasi säännöt, joissa määriteltiin kiven vienti johonkin naapuriklubiin ym. kommervenkit. Tätä juoksutettavaa kiveä nimitetään "Läskikomuksi".  Kivi vietiinkin Savonlinnaan alta aikayksikön. Reissuun lähdettiin useamman veljen voimin ja homma tuli hoidettua oikein kunniakkaasti ja oikein pitemmän kaavan mukaan. Voi olla, että sillä retkellä nautittiin hiukan myös "tooppinkia". Läskikomun vierailu klubiimme ei jäänyt ainoaksi, vaan 10.4.1990 kokoukseen saapui jälleen Heinävedeltä vieraita kivi mukanaan. Sääntöjen mukaan läskikomu tulee toimittaa veljien toimesta 2 kk kuluessa johonkin 107 H -piirin klubiin. Kivi sai aika äkkiä kyytiä. Vajaan kuukauden sisällä se toimitettiin Enonkoskelle. Vierailuja on naapuriklubien kesken tehty silloin tällöin, erityisesti yhteyksiä on pidetty Kerimäen klubien kanssa etenkin alkuaikoina.

Helmikuussa vuonna 1985 tehtiin retki myös naapurimaahan eli silloiseen Neuvostoliittoon. Pöytäkirjaan on kirjoitettu seuraava päätösteksti; "Hallinnollisen tilin tervehdyttämismatka tehdään Leningradiin kevättalvella naapuriveljien kera veljeshenkeä terävöittäen teräviäkin ottaen". Voiko sen kauniimmin ja täsmällisemmin sanoa. Veli ”Hemppa” hoiti matkanjohtajatehtävät rutiinilla ja huumorilla.

On sitä käyty Tallinnassakin. Nimittäin 30-vuotisjuhlan merkeissä järjestettiin Tallinnan risteily. Jo risteilyä edeltäneessä kokouksessa veli Pauli puhui lämmöllä Tallinnan iloista saaden haikean harhailevan katseen usean veljen silmäkulmiin. Taas ”Hemppa” sai järjestelyvastuun.

MUU TOIMINTA
Paljon on kaikenlaista toimintaa 40-vuotiselle taipaleelle mahtunut. Tämä ilta ei riittäisi kaikkien toimintojen muistelemiseen. Tässä kuitenkin muutamia asioita, joita on tehty:

- Vanhustentukiyhdistystä ja sen toimintaa on tuettu alusta pitäen. Ensimmäiseksi oltiin käynnistämässä puunkeräystä. Sen jälkeen on hankittu mm. kerhohuoneeseen kalusteita, televisio ja antenni.
- Naiset Leijoniin mukaan 2000-luvulla
- Stipendien jako koululaisille keväisin
- Sikasavotta-tapahtuman liikkeelle potkaisu
- Savonranta-päivään osallistuminen
- Quest-koulutus
- Palveluluettelon tekeminen ja julkaisu
- Itsenäisyyspäivän vietto seppeleenlaskuineen
- Nuorisovaihto

HUVITOIMINTA
Pikkujoulujen ohjelmista mainittakoon muiden muassa:
- Joutsenlampi, johon kuului Pienten Joutsenten tanssi. Vaatetuksena olivat valkoiset sukkahousut, valkoinen "teepaita" ja pitsihame. Valkoisten sukkahousujen hankinta tuotti vaikeuksia, mutta mikään ei estänyt veli Ukko-Pekkaa toteuttamasta haavettaan nähdä hemaisevien pienten joutsenten yllä valkoisia sukkahousuja. Vaatehankinnoissa ja tanssimisessa kunnostautuikin Ukko-Pekka.
- Intiimiteatteri myös "pyöri" ja siinä yhteydessä ruokareseptejäkin on paikalliset leijonakulinaristit kokeilleet, mm. nuotiolla paistettua teertä leijonien tapaan; ”Otetaan yksi teeri, kynitään ja suolistetaan, täytetään hillosipuleilla tiukkaan ja grillataan nuotiolla. Nautitaan sopivan ruokajuoman kera.” Toinen suosittu ruokalaji oli sorsapaisti Veikon tapaan. Paistin teko alkoi siitä, kun Veikko otti haulikon, lähti sorsametsälle, ampui sorsan, tuli kotiin ja alkoi paistin tekoon. Mutta Veikkopa vasta tässä vaiheessa luki valmistusohjetta, jossa sanottiin, että otetaan kaksi sorsaa. Pienten kirosanojen saattelemana Veikko otti haulikon uudelleen kainaloon ja läksi ampumaan toista sorsaa. Kyllä se vaan lopulta sorsapaisti Veikon tapaan syntyi, kun oli hyvät ohjeet ja Veikon tuntien tarkka mies ohjeita noudattamassa.
- Ilkamat, joissa veli Aarre oli pukeutunut niin naiseksi, että… Poikkeuksetta kaikki miehet rakastuivat tähän hemaisevaan typyyn.
- Intiimiteatterissa henkilöinä mm. Panis Tampereelta ja Paroni Naippo Von Nussenperg lakerikengissään
- Rantakala on keitetty ja syöty eri paikoissa. Kummiklubikin on ollut vieraana esim. Kakon metsästysmajalla, jossa järjestettiin varsin tuottoisa nuolenheittokisa. Kierros maksoi 20 penniä. Liekö rahastonhoitajalla ollut pienehköjä muistikatkoksia nuolenheittokisasta, kun seuraavana aamuna herätessään kopeloi takkinsa taskuja ja säikähtyneenä totesi, että on tainnut tulla viimeyönä ryöstettyä pajatso. Taskut näet olivat täynnä 20-pennisiä.

PUOLISOTOIMINTA
On ollut aktiivista koko toimintamme ajan. Se on palkittu useita kertoja piirin palkinnoilla. Puolisoilla on ollut hyviä ja hulvattomia esityksiä, joista mainittakoon vaikkapa Can can -ryhmä, rivitanssiryhmä ym. Puolisotoiminta on ollutkin hyvin kannustavaa myös muualla kuin kotona.

MUSIIKKITOIMINTA
- Veli Ollin esitykset eivät ole jättäneet ketään kylmäksi. Olli on riipaissut tekohampaat pois suusta ja esittänyt Severi Suhosen lauluja. Ollilla on ollut haitari mukana monesti. Ollin esittämä Suhosen Severi on ainakin yhtä hyvä kuin alkuperäinen.
- Musikaalisuudestaan kuulu on myös meidän veljeskuoro, joka osaa laulaa niin moniäänisesti kuin on kuorossa laulajia.
- Tiernapojat ovat saaneet vankkumattoman faniporukan. Tiernapoikien suosiota ei ole heikentänyt Murjaanien kuninkaan naamassa havaitut naarmut, jotka lähemmässä tarkastelussa osoittautuivat sukkahousujen silmäpaoksi.

LOPUKSI
Leijonatoiminta on antanut paljon ystäviä. Se on tuonut miellyttäviä hetkiä yhdessäolon merkeissä kuin myös jännitystä elämään. Erityisesti on jäänyt monen leijonan mieleen äitienpäiväruusujen kiinnittäminen äitien rinnuksiin. Mieleen on myös jäänyt erään nuoren papin puhe äitienpäivänä, kun hän totesi seuraavaa: " Parhaat hetket olen viettänyt naisen rinnoilla, en kuitenkaan kuolemaksenikaan muista kenen.”

Tämän historiikin ovat Savonrannan Lions Clubin 40-vuotisjuhlassa 31.3.2007 esitettäväksi laatineet Tapani Hytönen ja Arvo Pyykkönen.